Viedessäni Aijan 3.5.2008 Impivaaraan klo 1.30 sain Aijalta yllättävän onnittelulaulun, ja tällä kerralla ihan oikeilla sävelilläkin. Se siinä oli yllättävää. Toisen yllätyksen koin kun sitten aamulla menin siivoamaan Aijan huonetta; siellä odotti lahjapaketti sängyllä. Kiitos Aija. Aina niitä uikkareita tarvitsee ja kirjatkin on jo kohta luettu.

Viimein sitten päästiin Poukamaan ja työleiriltä se taas alkoi tuntumaan. Nyt tehtiin keinumetsään 30 neliömetrin patiota hra Wikmannin meille kierrätykseen antamista pihatasoista. Kesken jäi koolaustyö kun maaston korkeuserot olivat niin suuret. Lapiotöitä on odotettavissa jatkossakin. Pitää myös ostaa lisää painekyllästettyä 50x100 sahatavaraa. Poukamasta tultiin pois jo maanantaina, kun minun piti mennä "työhaastatteluun" Vantaalle seuraavana aamuna klo 9.00.

Ritva pääsi pois sairaalasta seuraavana keskiviikkona ja osallistuipa illalla taloyhtiön juhlatoimikunnan kokoukseenkin. Samana päivänä aloitin Wikmannin takapihan pation rakentamisen.

Olin edellisenä perjantaina luvannut Ritvalle, että kyyditsen häntä tarpeen  mukaan kun hän pääsee pois sairaalasta. Torstaina lupaus realisoitui. Ensin mentiin Kelan toimistoon noin klo 15.00. Sitten sieltä mentiin pankkiin kassalle ja sen jälkeen Ritva makseli kätevästi laskuja pankin laskuautomaatilla. Seuraavaksi mentiin Pohjolan vakuutusyhtiöön ja sieltä katsastuskonttorille. Auto otettiin pois rekisteristä. Säästyy liikennevakuutus ja käyttömaksu. Sitten mentiin kauppaan ostoksille ja otettiin vielä mukaan uudet puhelinluettelotkin.

Päivällä kävin vaihdattamassa Aijan autoon kesärenkaat alle. Otettaessa vararengasta auton alta renkaan kannatusteline katkesi ihan poikki, joten sinne alle ei rengasta enää voinut panna. Onneksi tavaratilassa oli hyvää tilaa. Siellä on nyt yksi hyvä nastarengas. Vararengas.

Tänään Vappupäivänä oli Raision Plantagen avoinna klo 12.00 alkaen ja me olimme Annelin kanssa siellä odottamassa ovien avautumista. Meille kun piti saada edustavia tuijia, jotta takapiha tulisi arvokkaamman näköiseksi. Neljä tuijaa ostettiin ja multaa myös ja vielä 5€:n laatikoita Poukaman tötsille. Siis niille betonista valetuille komeille ja painaville pylväille, jotka saimme ystävälliseltä rouva Johanssonilta viime keväänä.

Sitten kävin vielä neuvomassa naapureita Wikmaneja heidän pationsa pohjatyön vaa`ituksessa, annoinpa lainaksi vesivaa`ankin, josta on varmasti apua kun maata leikkaavat. Vaikuttaa ihan siltä, että rupeavat kohta kiirehtimään tällä projektilla, johon olen luvannut osallistua. Rahallista korvausta odotellen. Ehkä pääsen ensi viikon keskiviikkona aloittelemaan. Pakko silloin on ainakin olla täällä Peurankadulla kun Annelilla on se juhlatoimikunnan kokous.

Nyt kuitenkin ollaan taas menossa Poukamaan, siis 3.5.2008, jolloin täytän taas vuosia. Aija pitää vaan ensin saada pois Suomesta tai ainakin Turusta. Sen verran olen luvannut avustaa. Siis lauantai ja sunnuntai Poukamassa ja kenties maanantaikin, mutta tiistaina pitää sitten ollakin Askolan Harrin, entisen esimieheni ja kollegani luona Vantaalla. Taitaa tarjota töitä toivottavasti.? En ole ihan varma.

Peräkärryyn tein jo aikamoisen koivuklapikuorman, joka saa kyydin Poukamaan kun sinne lähdetään.

Ritvaakin kävin illan suussa tervehtimässä. Hyvin jakselee. Olisi päässyt jo poiskin, mutta ei halunut. Sanoi lähtevänsä vasta ensi keskiviikkona kun hänen tukijoukkonsa ( ystävä Harriet, tytär Mia ja me Hakalat siis minä ) ollan paikalla. Lupasinkin jo alustavasti kyyditä häntä ensi torstaina pankkiin, kelaan ja kauppaan.

Tänään oli 33. hääpäivämme, jos ensimmäinen lasketaan mukaan. Perinteitä vaalien hankin taas Kostamolta lasiesineen, joka tänään oli keltainen päärynä. Hyvin kelpasi. Pitäisi vielä kaivertaa siihen jotain kaunista, esimerkiksi 30.4.2008. Tänään oli myös pyykkipäivä. Neljä koneellista sitä oli ja silitykset päälle. Ei se raskasta ole. Aina on mukava kun voi olla jollekin hyödyksi. Taisin vielä imuroidakin huoneistomme. Ei ole enää koirankarvoja- valitettavasti.

Kävin jossain vaiheessa vielä terveyskeskuksessakin. Verenpainetta mitattiin. Ensin tuli lukemat 152 mmhg ja 72mmhg. Toisella kerralla 150 ja 78 mmhg. Tiesinhän minä, ettei tämä ole ongelma. Perjantaiksi sain varatuksi hammaslääkärin, joka voisi tarkistaa onko vasemman puolen poskessa jotain vikaa kun se on vähän tunnoton ja paleltaa.

Yritin eilen mennä Kaarinan päivystyksen kautta ihan lääkärillekin, mutta kyllä ajat ovat muuttuneet. Kun ennen pääsi vähäisen odottelun jälkeen heti lääkärille, tarjottiin nyt lääkäriaikaa 30.5.2008.

Jäteaitaus on nyt valmis. Vain vähäisiä viimeistelytöitä vielä tehdään ja sitten saa jäädä arvosteltavaksi. Valmusen Antero on sitten käypänen puuseppä. Sillä tulee aina työkalut oikein päin käteen, ja pysyvät siinä. Anneli jo vävyksi tuollaista toivoo. Ei taida käydä niin hyvin kuin isällään.

Lauantaina 26.4.2008 lähdettiin Poukamaan, minä ja Anneli. Viimeiset jäät olivat juuri sulamassa ja seuraavana päivänä niitä ei enää näkynyt missään. Osa lauantaita ja koko pitkä sunnuntai kului haravoimisessa ja ankea näky sai vähän vihreätä väriä. Lehtivihreää. Taisin asentaa jo lauantaina kesäkeittiön ovet paikoilleen. Vaihdoin myös kesäkeittiöön uuden tiskipöydän vesihanan. Sunnuntai-iltana käytiin vielä Eeron ja Maijan luona Mäntylässä. Tarjoilu oli taas perinteisen hyvää ja keskustelun taso oli korkea. Varsinkin Maijan ja Eeron käsitykset Nikon edesottamuksista olivat mielenkiintoisia joskin vähän poikkeavia. Muut katselivat tanssiohjelmaa ja minä niitä, jotka katsoivat. Maanantaina istutettiin perunoita neljä pitkää vakoa. Tiistaina laskin vielä moottoriveneen vesille. Ei meinannut ihan päästämällä mennä.

Ilman lämpö oli siinä 15-18 astetta ja veden lämpö tasan 8 astetta. Tosin lämpömittari oli talven aikana kokenut kovia kun se oli mitannut myös jään lämpöä koko pitkän talven- ja katkennut.

Nyt meillä täällä Suomessa on suurin murhe kun tuo Saija on ollut jo jonkin aikaa sairaana Saksassa eikä osaa mennä lääkäriin. Nyt on moneen kertaan todistettu ja vakuutettu, että hänen matkavakuutuksensa on voimassa. Sellainen vakuutus,  joka on toimii sairauden tai tapaturman sattuessa.

Saijan matkavakuutuspassi on toki vanhentunut, mutta vuodenvaihteessa otettiin sellainen vakuutus, joka on ulkomailla voimassa 45 päivää sen jälkeen kun käynyt kotimaassa.

Sen matkavakuutuspassin takana on puhelinnumero, johon milloin tahansa vaikka hoitava lääkäri voi soittaa ja varmistaa, että vakuutus tosiaan voimassa.

Vähän olen huolissani senkin takia, että jos Saija vaikka viimein suostuisikin menemään lääkäriin, joka sitten määrää jonkin lääkekuurin, niin syököhän Saija niistä ensimmäistäkään pilleriä. Vähän sellainen suhde Saijalla on ollut lääkkeisiin.

Tulihan sekin hetki, että pitää olla huolissaan Saijasta. Tähän saakka olen aina voinut olla rauhassa Saijan suhteen ja luottavainen siitä, että kyllä se itsestään huolen pitää. Olen tainnut olla väärässä. Lapselta se nyt vaikuttaa.